Merinovilla

Merinovilla on antibakteerinen ja hylkii likaa, joten se ei tarvitse vesipesua niin usein - pelkkä tuuletus monesti riittää. Pese merinovillaiset vaatteet villapesuohjelmalla enintään 40 asteessa. Älä käytä linkousta tai mikäli käytät niin kevyt linkous riittää. Kuivaa vaatteet laakakuivauksena. Sukat voi ripustaa normaalisti. Pesupussin käyttö säästää tuotteen kulumista. Älä käytä huuhteluaineita tai valkaisuaineita sisältäviä pesuaineita. Älä käytä kuivausrumpua tai kuivausohjelmia. Otathan huomioon, että merinovillaiset vaatteet vetäytyvät pesussa, joten muotoile / venytä  kosteana palauttaaksesi alkuperäisen koon. Liian kuumassa pesty villatuote kutistuu ja sitä on hankala venyttää alkuperäiseen kokoonsa. Samalla villan hyvät ominaisuudet häviävät. Merinovillaiset vaatteet nukkautuvat hankauksessa helposti, joten voit käyttää nukanpoistajaa. 

Alpakanvilla

Alpakkavillaiset vaatteet olisi hyvä pestä aina käsin, jos tuote on likainen. Jos peset tuotteen koneessa käytä villapesuohjelmaa. Alpakkavillaiselle vaatteelle paras huoltotoimenpide on tuuletus. Käytä villapesuainetta, mutta älä käytä huuhteluaineita tai valkaisuaineita sisältäviä pesuaineita. Älä käytä kuivausrumpua tai kuivausohjelmia ja linkouksessa käytä kevyintä mahdollista linkousohjelmaa. Muotoile kevyesti alpakkavillainen vaate kosteana. Kuten merinovillainen vaate, niin myös alpakkavillainen vaate nukkautuu helposti hankauksessa. Voit käyttää nukanpoistajaa.

Puuvilla 

Puuvilla on kestävä, hengittävä ja pehmeä ihoa vasten. Se aiheuttaa harvoin allergisia oireita. Se on materiaalina erittäin vahvaa ja se kestää pesua hyvin. Se ei sähköisty, imee itseensä hyvin kosteutta, mutta kastuessaan tuntuu märältä iholla. Monesti uusi puuvillainen tuote saattaa kutistua ensimmäisessä konepesussa  noin 5 %. Puuvillaisen tuotteen voi pestä konepesuohjelmalla 40-60 asteessa nurinpäin käännettynä saman sävyisten vaatteiden kanssa. Puuvillaisessa tuotteessa voi käyttää rumpukuivausta ja linkousta. Puuvillaisen vaatteen voi myös silittää. Katso silitysohjeet tuotteen pesulapusta.

Keinokuitu ja sekoitekankaat

Keinokuitua käytetään lisäämään vaatteen kestävyyttä ja se kestää erittäin hyvin usein toistuvaa pesua. Kokonaan keinokuituisen vaatteen huono puoli on, että se alkaa haisemaan helposti. Pesu voidaan suorittaa konepesuohjelmalla 40-60 asteessa ja ne voidaan lingota ja kuivata kuivausrummussa. Varsinkin armeijavaatteissa käytetään suhteessa 60 % polyesteriä ja 40 % puuvillaa (tai 50 % polyesteriä / 50 % puuvillaa), jotta tuote kestää ja on silti mukava ylläpitää sekä on hengittävä. Keinokuituiset vaatteet eivät ole niin konepesuherkkiä eikä ne yleensä kutistu pesussa. 

Kenkien hoito

Kuinka hoidan jalkineita?

Me ajatellaan tämä siten, että myydään kestäviä tuotteita, joita voi myös hoitaa, että ne kestäisivät entistä pidempään. Näin me säästämme luonnonvaroja sekä sun lompakkoa. Seuraavassa annamme vähän valinta, käyttö ja hoitovinkkejä.

Oikeat kengät käyttötarkoitukseensa.

Kun valitset kenkiä niin koita ennakoida mihin olet kenkinesi menossa. Kuivaan keliin ja rakennettuun ympäristöön sopii hengittävämpi kenkä ilman kalvoja. Märkään maastoon ja kosteaan metsänpohjaan on kalvollinen kenkä oiva valinta. Vetoketju nopeuttaa käyttöä, kun otat kenkiä pois ja vedät taas jalkaan monta kertaa päivässä, mutta maastossa ja raskaassa käytössä kentällä se on yksi hajoava osa lisää. Ja niin edelleen. Käytä mielikuvitustasi ja funtsi mitä temppuja kengilläsi saattaisit tehdä. Jos silta tuntuu, niin kysy rohkeasti meiltä neuvoa.

Oikeat sukat ja pohjalliset.

Sukilla ja pohjallisilla on iso merkitys kokonaisuuteen. Jätä heti alkuunsa ne markettien puuvillaiset tennissukat hyllyyn. Valitse ennemmin kunnon sukat, joissa on merinovillaa ja jonkin verran tekokuituja, jotta sukat ovat kestävät eivätkä imaise itseään vetisiksi räteiksi. Merino pitää sinua lämpimänä kosteanakin. Lisäksi sitä ei tarvitse pestä niin usein, vaan pelkkä tuuletuskin riittää. Pidemmillä reissuilla pidä mukanasi varasukkia ja vaihda niitä keskenään tauoilla, jotta olosi on mukavampi ja kenkään kertyy vähemmän kosteutta.

Pohjallisia on jonkin verran erilaisia, esimerkiksi eristäviä ja iskunvaimentavia. Varsinaisen pohjallisen alle voi laittaa litteän kakkospohjallisen, jos haluat paremman istuvuuden kapean jalan ympärille. Kuten sukkien kohdalla, voi pohjallisiakin kierrättämällä saada jaloilleen kuivemman ja puhtaamman ympäristön kengässä. Jos jalkasi tarvitsee tukea niin kannattaa panostaa tukipohjallisiin. Säästyt monelta jalkavaivalta myöhemmin.

Täältä niitä kunnon sukkia 

Ja täältä löytyy pohjallisia  

Sisäänajo ja käsittely.

Luonnonmateriaalina nahka vaatii hieman huoltoa. Sen kuidut asettuvat ja liikkuvat toisiinsa nähden nahan venyessä ja taipuessa. Kuivan nahan kuitujen välissä on enemmän kitkaa, mikä tekee nahasta jäykemmän ja kuitujen katketessa hauraamman. Nahka tykkää, kun sitä rasvataan. Pidä siis nahkatuotteesi hyvin rasvattuna. Rasvat ja öljyt pitävät nahan voideltuna ja nahka on näin vahvempi ja mukavampi käyttää.

Uudet kengät tuskin ovat ruutikuivat, mutta niitä voi käsitellä sisäänajon nopeuttamiseksi. Käytä kenkiä usein ja kokeile eri sukka- ja pohjallisyhdistelmiä ennen kuin lähdet pidemmälle vaellukselle uusien kenkiesi kanssa. Tässä vaiheessa kenkä muotoutuu juuri sinun jalallesi sopivaksi ja jalkasi tottuu kenkään.

Käsittely tehdään tässä vaiheessa ihan kuten huoltojenkin yhteydessä jatkossa. Se vain tehdään vähän useammin ja ennen näkyvää tarvetta.

Pitkään varastoidut kengät voivat kyllä olla kuivatkin. Siksi erityisesti ylijäämäkengät on hyvä rasvata ennen käyttöönottoa.

Täältä löydät nahanhoitotuotteet.

Käytön aikana

Paksu nahka ja toppaukset voivat imeä itseensä paljon kosteutta ja kuivumisessa kestää pitkään. Voit nopeuttaa kuivattelua vähintäänkin poistamalla pohjalliset ja heittämällä rypistettyä sanomalehteä kenkään. Jos mahdollista, käytä vuoropäivinä eri jalkineita, jotta yksi pari pääsee kuivumaan täysin.

Kenttäolosuhteissa voi kuivattaa kastunutta kenkää kävellessä vaihtamalla joka tauolla kuivat sukat jalkaan. Märät sukat on helppo kuivata pistämällä ne esimerkiksi takin rintataskuihin, jossa vaeltajan oma ruumiinlämpö kuivattaa niitä. Kierrossa olevat sukat voi myös ripustaa repun tai rinkan ulkopuolelle.

Kuivaaminen nuotion lämmössä saattaa tuntua houkuttelevalta, mutta vältä sitä. Nahka ja monet pohjamateriaalit ovat kuumalle arkoja. Käytä kosteutta imeviä pussukoita tai muita keinoja tuuletuksen tehostamiseen, mutta älä koskaan kovaa lämpöä tai suoraa auringonvaloa.

Puhdistus ja käsittely yleisesti

Huollon tulisi aina lähteä puhdistamisesta. Tämä siksi, että likainen kenkä on aika kökön näköinen, mutta käsittelyaineet pääsevät myös imeytymään, kun pinta on puhdas. Tässä kannattaa mennä lievimmän haitan periaatteella. Eli valitse puhdistusmenetelmä sen mukaan mikä vähiten rasittaa kenkää. Yleensä harjaus ja pyyhkiminen riittää. Vältä liuottimia.

Käsittely ja viimeistely ovat vähän monitahoisempia asioita, jotka riippuvat materiaalista ja henkilökohtaisista tarpeistasi. Näihin liittyy muutamia sääntöjä, jotka käydään materiaalikohtaisesti alla läpi, mutta niiden puitteissa on valinnanvaraa etsiä oma tyylisi. Käsittely pitää aina tehdä kuivaan puhtaaseen kenkään.

Pintanahka

Pintanahka on nimensä mukaisesti tehty vuodan uloimmasta kerroksesta ja nahan pinta on siinä ulospäin. Käytännössä pintanahat ovat lähes aina pigmentoitu tai muuten käsitelty vettä ja likaa hylkiväksi. Nämä nahat ovat vahvoja, tiiviitä ja melko helppohuoltoisia. Pintanahka puhdistuu harjaamalla tai kostealla rätillä pyyhkimällä. Tärkeä asia pintanahkaa puhdistaessa on se, ettei naarmuta tai muuten riko sen pintaa, mikäli haluaa säilyttää sen tiiviin pinnan toimivana ja näyttävänä. Hyvä nyrkkisääntö on, ettei kannata hangata pintanahkaa kovempaa, kuin mitä hankaisit omaa ihoa. Puhdistukseen pitäisi riittää ihan vesi, mutta mietoa pesuainetta - vaikka käsisaippuaa tai sappisaippuaa - voi käyttää.

Nahka on vastaanottavaisempi käsittelyaineille hieman kosteana, kun kuidut ovat turvonneet, joten älä odota puhdistuksen jälkeen päivää pidempään. Suihkutettavien aineiden on tarkoitus päästä nahan kuitujen väliin. Kun mönjä pääsee sisään, se estää vettä imeytymästä nahkaan ja pitää sen kuivana estämättä kuitenkaan kosteuden poistumista sisältä ulospäin.

Toisin kuin kuvittelisi, nahan kyllästäminen ei vähennä hengittävyyttä, vaan parantaa sitä, koska märkä nahka ei hengitä juuri lainkaan. Kannattaa siis käyttää vettähylkiviä pintakäsittelyaineita. Kenkä myyjä ei tarjoa niitä vain euronkuvat silmissä, vaikka vähän tarjoaakin.

Pintanahka tykkää kovasti vahoista, lankeista ja muista viimeistelyaineista. Levitä, anna imeytyä ja kiillota rätillä ja harjalla. Vanhalla villasukalla saa komean kiillon.

Käyttöjalkineet voi suojata vaikkapa rasvalla, jolloin erillinen kiillotus ei ole tarpeen.

Nupukkinahka

Kun otetaan pintanahka ja hiotaan sen pinta tahallaan vähän rikki, saadaan nupukkinahkaa. Se on vähän samettimaisen näköistä ja avointen huokostensa ansiosta hengittää paremmin, mutta kyseessä ei ole kuitenkaan liian arka materiaali kovaankaan käyttöön. Nupukkinahan hoito ei ole vaikeaa, mutta huoltovapaaksi sitä ei voi kehua. Puhdistus kuten edellä kuvasimme pintanahalle. Poikkeuksena pinta on jo hangattu auki, joten harjaa voi käyttää kovemmin ottein. Joissakin tapauksissa saattaa pehmeä messinkiharjakin tulla kyseeseen, jotta nahan syyt saa kammattua pystyyn. Pelkän veden pitäisi riittää tässäkin, mutta käsisaippua tai sappisaippua auttavat, jos on vaikeaa.

Nupukkinahka on varsin persoa erilaisille aineille etenkin hieman kosteana, joten älä turhaan aikaile käsittelyaineen levityksen kanssa, vaan levitä valitsemasi tuote kengälle pian puhdistuksen jälkeen. Käsittelyaineiden on tarkoitus päästä nahan kuitujen väliin. Sumutettavan aineen jälkeen on suositeltavaa käyttää lisäksi voidemaista hoitoainetta.

Nupukkinahan voi viimeistellä hoidon jälkeen lankilla, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Huomaa, että lankkaaminen sulkee huokosia ja vähentää hengittävyyttä pintanahan kaltaiseksi. Ero ei ole valtava ja saattaa olla hyödyksikin kurjissa olosuhteissa. Lankkaamisen voi myös pitkälti "perua" myöhemmin harjaamalla huokoset auki ja syyt pystyyn. Välitse lankki jalkineen värin ja mahdollisen kalvon mukaan.

Mokka- ja haljasnahka

Nämä nahat ovat eri asia, mutta sen verran lähellä toisiaan, että niputetaan ne tässä samaan. Kunnon mokkanahka pitäisi tehdä vuodan uloimmasta kerroksesta ja nahan pinta käännetäänkin sisäpuolelle. Karkeasyinen ulkopinta hengittää paremmin ja suojaa jalkaa kuumalta kesäilmalta. Haljasnahka tehdään vuodan alemmista kerroksista ja se on vähemmän tiheää, mikä tekee siitä hyvin hengittävää mutta myös vähän herkempää ja taipuisampaa. Haljasnahkaa käytetään usein työhanskoissa, joissa vaaditaan suojaa kuumuudelta.

Mokka- ja haljasnahat ovat herkkiä likaantumaan ja vaativat säännöllistä harjaamista säilyttääkseen toimivuutensa. Keskity siis puhdistamiseen ja sumutettaviin hoitoaineisiin; rasvoja ja lankkeja ei kannata käyttää, ellei tarkoituksesi ole varta vasten muuttaa pintaa.

Puhdistaessa vältä juoksevaa vettä, jos suinkin mahdollista. Tahrojen poistoon käytä ennemmin sientä. Mokka- ja haljasnahat inhoavat vettä syvästi ja ne kannattaa käsitellä ennen ulkoilmassa käyttöä.

Kalvokenkien hoito

Tämä onkin sellainen aihe, että siitä liikkuu paljon hevosmiesten tietotoimiston ohjeita. Tässä aiheesta hieman peremmin.

Useimmat kalvot ovat Teflonia (PFTE), joka on ihan erityisellä venyttämisellä saatu huokoiseksi. Huokosten koko on riittävän suuri, että vesi pääsee kaasumaisena (höyry) läpi, mutta nestemäisenä ei. Tämä tekee niistä "vedenpitäviä ja hengittäviä", kuten mainoksessa sanotaan.

Huomioi, että vedenpitäviksi kutsutuilla materiaaleilla on usein vesipilariarvo, eli riittävä paine saa veden kulkeutumaan ehjänkin kalvon läpi. Joten jos aiot mennä syvään veteen seisoskelemaan, niin valitse suosiolla kumisaappaat. Pintamateriaali on myös kalvokengissä se ensimmäinen este jalkojen kastumiselle, joten pidä myös kalvollisten kenkien pinnasta huolta.

Jalkineissa kalvosta on tehty sukkamainen vuoraus, joka on kestävän ulkopinnan, mahdollisten toppausten sekä kengän sisimmän vuorauksen välissä. Se on ulkoapäin hyvin suojassa, mutta kengän sisäpuolella olevat kivet tai kovat roskat voivat rikkoa sen hyvinkin nopeasti. Muista siis ottaa roskat pois kengästä pikimmiten.

Itse kalvo on kemiallisesti kestävää tavaraa, mutta sen mikrokokoiset huokoset voivat tukkeutua öljystä tai rasvoista. Jotta tämä tapahtuisi, aineen pitää kuitenkin päästä kalvolle asti merkittävissä määrin - käytännössä katsoen päällimateriaalin läpi. Älä siis läträä vaan käytä kohtuudella. varmemmaksi vakuudeksi on suositeltavaa käyttää kalvokengille tarkoitettuja hoitoaineita. Nahkaa voi periaatteessa käsitellä haluamallaan aineella, kunhan pitää käsittelyaineen määrän maltillisena. Tämä ei kuitenkaan ole mikään virallinen lupalappu toimia valmistajien ohjeita vastaan, vaan oma kokemus. Kankaat eivät ole yhtä paksuja, joten niiden kohdalla on syytä olla sitäkin varovaisempi. Tästä saammekin aasinsillan.

Kankaat

Kangaskenkä on melko yksinkertainen huoltaa, sillä se ei vaadi muuta kuin jäykällä harjalla puhdistamista aina välillä. Tarvittaessa kangaskengän voi pestä vedellä ja saippualla, mikäli lika ei muuten tahdo irrota.

Tekstiilitkin voi käsitellä likaa ja vettä hylkiviksi. Se ei vähennä niiden hengittävyyttä. Läpimärkä ja turvonnut kanvas ei hengitä lainkaan. Eräs huomioitava seikka kankaassa on se, että luonnonkuidut saattavat homehtua tai jopa mädäntyä, jos niitä säilytetään kosteana pidempiä aikoja. Kuivaa siis kengät hyvin ja varastoi kuivassa.

No mitäs mää nyt sitten laitan näihin popoihin?

Meiltä löytyy kaikkea mahdollista, mitä meiltä hankkimasi kengät saattavat tarvita. Tässä muutamia perusasioita hoito- ja käsittelyaineista.

Nahkaöljy ja rasva

Nahan paras kaveri on öljy, siitä ei ole puolta sanaa. Se uudistaa, virkistää ja kyllästää. Rasva on muuten kuin öljy, mutta vähän paksumpaa ja helpompi käyttää siististi.

Nahan öljyäminen on melko simppeliä hommaa: ota vaan rätti tassuun, kaada siihen öljyä ja levitä se huolellisesti käsiteltävään kohteeseen. Myös hammasharja pulloon dipattuna on aika näppärä väline. Älä sekoita omaan harjaasi.

Kannattaa pitää huoli, että öljyä pääsee myös saumoihin ja syvennyksiin (tämä on erityisen tärkeää, mikäli haluaa esineestä vedenpitävän). MUISTA KOHTUUS! Kannattaa mieluummin käsitellä useamman kerran pienellä määrällä.

Lankki ja vaha

Lankit ja vahat hoitavat nahkaa ja sulkevat nahan pinnan, jolloin se ei ime itseensä likaa ja vettä niin helposti. Vaha on vähän kovempaa, mutta sillä saa kiiltävämmän pinnan. Valittu käsittelyaine levitetään nahkaan, yleensä joko harjalla, rätillä tai sienellä. Tämän jälkeen annetaan aineen vaikuttaa ainakin tunnin. Voidaan kuitenkin aika turvallisesti yleistäen sanoa, että mitä pidempään, sen parempi.

Kun aine on imeytynyt kunnolla nahkaan, on aika siirtyä viimeistelyvaiheeseen. Tämän työvaiheen tarkoitus on poistaa ylimääräinen tökötti nahasta ja samalla viimeistellä pinta mukavan kiiltäväksi. Viimeistely suoritetaan perinteisesti harjalla ja/tai rätillä hinkkaamalla, mielellään jopa molemmilla vuorotellen ja juuri edellä mainitussa järjestyksessä. Parhaan kiillon saa, kun hankaa/harjaa samaan suuntaan koko kiillotuksen ajan (tämä järjestää nahan syyt samansuuntaisesti).

Suihkeet

Kyllästesuihke on ainoa käsittelyaine, joka kelpaa käytännössä kaikille nahoille ja tekstiileille. Käyttö on äärimmäisen yksinkertaista. Näin lyhyesti asia toimii kutakuinkin näin:

Ota puhdas ja kuiva tai vähän kostea kenkä. Mene kenkinesi hyvin ilmastoituun tilaan. Ravistele suihkepulloa ja suihkuta kenkä n. 20 cm päästä tasaisen kosteaksi. Käsittele kenkä mieluummin useaan otteeseen yhden paksun kerroksen sijaan. Anna kuivua ja that’s it! Kenkäsi on vettä- ja likaahylkivä.

Älä haistele höyryjä ja käytä vaikka kertakäyttökäsineitä.